Voitelurasva teollisuudessa

Voitelurasva teollisuudessa – pienet valinnat, jotka ratkaisevat käyttövarmuuden

Voitelurasva on teollisessa kunnossapidossa suhteellisen pieni kustannuserä, mutta sillä on erittäin suuri vaikutus käyttövarmuuteen, komponenttien käyttöikään ja energiankulutukseen. Tästä huolimatta monilta teollisuudenaloilta saadut kokemukset osoittavat, että suuri osa laakeriongelmista ja suunnittelemattomista seisokeista voidaan edelleen yhdistää voiteluun – useimmiten väärään rasvavalintaan, väärään määrään tai virheelliseen levitykseen.

Tehokas voitelustrategia ei siksi perustu ensisijaisesti tuotteisiin, vaan ymmärrykseen, rakenteeseen ja johdonmukaisiin päätöksiin koko organisaatiossa.

Mitä voitelurasva on?

Voitelurasva koostuu kolmesta pääkomponentista:

• Perusöljy, jonka ensisijainen tehtävä on huolehtia varsinaisesta voitelutoiminnosta ja muodostaa kantava voitelukalvo
• Paksunnin, joka toimii rakennetta ylläpitävänä järjestelmänä ja pitää öljyn paikallaan käyttökohteessa
• Lisäaineet, jotka parantavat ominaisuuksia, kuten kulumissuojaa, korroosiosuojaa ja hapettumiskestävyyttä

Käytännössä nämä komponentit vaikuttavat aina yhdessä. Samalla on tärkeää ymmärtää, että perusöljyn ominaisuudet – erityisesti viskositeetti – vaikuttavat suuresti voitelukalvon kantokykyyn, kitkaan ja lämmönmuodostukseen. Kunnossapidosta vastaaville tämä tarkoittaa, että rasvan valinta ei koske pelkästään paksunninta tai NLGI-luokkaa, vaan yhtä suurelta osin myös perusöljyn ominaisuuksia.

Käyttökohteen tulee ohjata – ei tottumuksen

Teollisuuden komponentit toimivat hyvin vaihtelevissa käyttöolosuhteissa:

• alhaisilla tai korkeilla kierrosluvuilla
• kevyellä tai erittäin raskaalla kuormituksella
• kuivissa, kosteissa tai likaantuneissa ympäristöissä
• normaaleissa tai kohonneissa lämpötiloissa

Tästä huolimatta samaa voitelurasvaa käytetään usein hyvin erilaisissa käyttökohteissa käytännön syistä tai historiallisista syistä. Vaihtoehtoisesti käyttöön on saatettu ottaa suuri määrä erikoisrasvoja ilman selkeää rakennetta, mikä lisää virheellisen käytön ja sekoittamisen riskiä.

Molemmat strategiat lisäävät riskejä. Pitkäjänteisempi lähestymistapa on rakentaa standardoitu ja käyttökohteen mukaan ohjattu voitelurasvavalikoima, jossa käytetään samankaltaiseen kemiaan perustuvia rasvoja, mutta perusöljyn viskositeetti vaihtelee nopeuden, ympäristön ja kuormituksen mukaan.

Oikea viskositeetti – ratkaiseva mutta usein aliarvioitu tekijä

Monet voiteluun liittyvät ongelmat voidaan jäljittää siihen, ettei voitelukalvo ole käyttökohteeseen sopiva:

• Alhaisella nopeudella ja suurella kuormituksella tarvitaan korkeampi viskositeetti riittävän kantavan voitelukalvon ylläpitämiseksi
• Keskinopeudella ja normaalilla kuormituksella tasapainoinen viskositeetti on usein paras kompromissi
• Korkeilla kierrosluvuilla liian korkea viskositeetti voi johtaa lisääntyneeseen kitkaan, lämmönmuodostukseen ja energiahäviöihin

Siksi “mahdollisimman vankan” vaihtoehdon valitseminen ei välttämättä ole oikea strategia. Rasvan tulee olla oikein mitoitettu käyttökohteeseen – ei ylimitoitettu.

Levitys – siellä missä suurin osa ongelmista syntyy

Jopa oikein valittu rasva voi antaa heikon tuloksen, jos levitys epäonnistuu. Yleisiä kentällä havaittavia ongelmien syitä ovat:

• Ylivoitelu, erityisesti nopeasti pyörivissä laakereissa
• Liian pitkät voiteluvälit lämpimissä tai likaantuneissa ympäristöissä
• Veden tunkeutuminen, joka vaikuttaa rasvan rakenteeseen ja voitelukykyyn
• Rasvan ikääntyminen yhdessä lämpötilan kanssa

Tunnettu ja usein tunnistettava tilanne on:

Vanha rasva + korkea lämpötila = hapettuminen → kova, värjäytynyt rasva → heikentynyt voitelu

Perussääntö on yksinkertainen, mutta se vaatii kurinalaisuutta: mieluummin pienempi määrä useammin kuin paljon ja harvoin – sekä rasvan ja käyttökohteen tilan säännöllinen havainnointi.

Yhteinen viitekehys organisaatiossa

Jotta voitelu voi edistää korkeaa käytettävyyttä pitkällä aikavälillä, on tärkeää, että:

• tekniset johtajat
• kunnossapidon esimiehet
• voitelusta vastaavat henkilöt ja käyttöhenkilöstö

perustavat toimintansa samoihin perusperiaatteisiin ja päätöskriteereihin. Kun voitelua käsitellään osana teknistä strategiaa – eikä pelkkänä rutiinina – käyttökatkosten ja ennenaikaisten komponenttivaurioiden riski pienenee merkittävästi.

Johtopäätös

Tehokas voitelu ei ole kiinni suuremmasta tuotemäärästä, vaan oikeasta ymmärryksestä, oikeasta rakenteesta ja oikeasta soveltamisesta. Kun käyttökohde saa ohjata valintaa, perusöljyn viskositeetti mukautetaan, paksunnin valitaan oikein ja levitys varmistetaan, monet ongelmat voidaan ehkäistä jo kauan ennen kuin ne tulevat näkyviksi.

Voitelurasva voi olla pieni yksityiskohta – mutta päätöksellä siitä, miten sitä käytetään, on suuret seuraukset.

//Andreas Lindström

Technical Field Engineer TotalEnergies